maanantai 25. marraskuuta 2013

Mielenrauhaa

Joulu on minulle aina hieman kaksijakoinen juhla, toisaalta iloinen, lämmin, tuoksuva, suloinen, kultainen, punainen, vihreä. Toisaalta, se aina sisältää pienen haikeuden ja kaipauksen sinisen sävyn. Tulee mieleen menneet ajat, kauneimmatkin muistot voi olla haikeita. Tulee mieleen ihmiset, jotka eivät enää vietä joulua kanssani, mutta joihin liittyvät joulumuistot ovat niitä kultaisimpia.

Toisaalta jouluna tulee usein haikeus niitä kohtaan, joilla asiat ei ole niin hyvin kuin itsellä. Tulee haikeus niitä lapsia kohtaan, joille joulu ei ole joulu.



Tämä laulu meinaa tuoda kyyneleet silmiin varsinkin ihanan Jarkko Aholan tulkintana

Kahta vain joululahjaa
Kahta vain mä toivoisin
Vain pientä hetken hengähdystä
ja mielenrauhaa tietenkin.
 
Mä toivon vain, vain joulun taikaa
et sydän ois ees hetken aikaa
huoleton
ja joulu tois
tuon hetken toivon.
 
Miksi toivoisin mä kultaa,
lisää turhaa rihkamaa?
Toisko nuo tuon levon hetken,
armahduksen kaltaisen?
 
Mä toivon vain, vain jouluntaikaa
et sydän ois ees hetken aikaa
huoleton
ja joulu tois
tuon hetken toivon.
 
Jos myötä tuon
yötuulen lauhan
joulu tois
taas mielenrauhan rahtusen
maailmaan
sekavaan.




Mielenrauhaa toivon niin itsellenikin joulun aikaan kuin kaikille teillekin, joskin ihan hyvä niitä sinisiä ajatuksiakin on muistaa ajatella tämän nykyajan kaupallisen jouluhuuman keskellä :)
 
Minusta se kertoo vaan juhlan suuruudesta ja merkittävyydestä, että siitä löytyy kaikki elämän värit ja tunteet.
 
Päällimmäisenä toivottavasti jokainen löytää sieltä toivon.
 

2 kommenttia:

  1. Ihan sama täälläkin päässä. Olen henkeen ja vereen jouluihminen, mutta siihen jouluun aina kuuluu hieman haikeutta ja nostalgian kaipuuta...

    VastaaPoista